Jos Suomi olisi Britannia

Kansanäänestyksen aiheuttaman hämmennyksen ja kesän pitkän hiljaisuuden jälkeen Ison-Britannian oikeistohallituksen tuoreet voimat ovat alkaneet viestiä kansalle, että Britannian eroamista Euroopan Unionista ollaan oikeasti työstämässä. Poliittista vastavoimaa ei tuolle liikkeelle valitettavasti ole, sillä Työväenpuoleen kannattajistakin yli puolet äänesti EU:sta eron puolesta, eikä puolue siksi väitä hallitukselle vastaan.

Vastaan väittävät ainoastaan yksityishenkilöt ja asiantuntijat kuten lakimiehet, ulkomaankaupan asiantuntijat, ympäristötutkijat, toimittajat ja hyvä niin. Britannian ongelmat eivät nimittäin ratkea EU:sta eroamalla. Hallitus vain on saanut syntipukin tekemilleen vääryyksille ja näyttää voimiaan taistelemalla tuota ulkopuolelta tulevaa voimaa vastaan. Britannian varsinaiset ongelmat ovat poliittisessa systeemissä.

Eduskunta koostuisi kunnanvaltuuston puheenjohtajista

Jos Suomi olisi Britannia, tapahtuisi Suomen 200 kansanedustajan valinta suorassa henkilövaalissa. Maa olisi jaettu 200 vaalipiiriin, josta kustakin valittaisiin yksi henkilö. Kuinka tämä vaikuttaisi eduskunnan voimatasapainoon, voidaan ennustaa Suomen kunnallisvaalin tuloksesta.

Suomen eduskuntavaalissa annetut äänet heijastuvat melko tasapuolisesti parlamentin edustajien puoluetaustaan. Keskusta sai viime eduskuntavaaleissa 21 % äänistä ja 25% edustajapaikoista, vasemmisto sai 7 % äänistä ja 6 % edustajanpaikoista. Samaa ei voi sanoa Britanniasta. Edellisissä parlamenttivaaleissa UKIP (Englannin PS) sai annetuista äänistä 12,6% ollen kolmanneksi äänestetyin puolue. Näkyikö se parlamentin istuinjakaumassa? Ei. UKIP onnistui hienon vaalituloksen myötä saamaan kautta aikojen ensimmäisen kansanedustajansa 650 kansanedustajan joukkoon – siis yhden henkilön. Prosenttiluvun mukainen edustajamäärä olisi ollut lähempänä 80 edustajaa.

Miten se on mahdollista? Kuvittele, että Suomen kansanedustajat valittaisiinkin 200 vaalipiirissä suoralla henkilövaalilla. Kunkin vaalipiirin eniten ääniä saanut saisi paikan Arkadianmäeltä. Käytännössä se tarkoittaa nykyistä kunnallisvaalijärjestelmää, jossa kunkin kunnan valtuuston suurimman ryhmittymän puheenjohtaja valittaisiinkin kansanedustajaksi. Suomen eduskunnan paikkajako näyttäisi brittiläisen vaalijärjestelmän tapaisen äänestyksen jälkeen tältä (vasen ruutu):

Vaihtoehtoinen vaali eduskuntapaikkojen ratkaisemiseksi.

Kunnallisvaalituloksen perusteella laaditun vaalin perusteella edustajapaikka on jaossa nykyistä enemmän (304 kaikkiaan), eivätkä vaalipiirit ole mallissa tasasuuria (Helsingistä valittaisiin yksi kansanedustaja kuten Akaaltakin), mutta pienen viilailun jälkeen Suomen eduskuntakin voitaisiin saada edustamaan maata epädemokraattisesti.

Muistutuksen vuoksi nykyisen eduskunnan voimatasapaino on kuvattu oikeanpuoleiseen ruutuun.

Jotta pitkää kokemusta eduskuntatyöstä ei tässä muutoksessa yhdellä kertaa hukattaisi, eteläsuomalaiset poliitikot voisivat varmistaa paikkansa uudessa eduskunnassa asettumalla ehdokkaaksi missä päin maata tahansa – jos Suomi olisi Britannia. Siten Soini ja Stubb eivät taistelisi yhdestä ja samasta eduskuntapaikasta Uudellamaalla, vaan toinen voisi hakea eduskuntaan Vöyrystä, toinen Sumiaisista. Mitään siteitä paikkakuntaan ei tarvitse ennen ehdokkaaksi asettautumista olla. (Kuriositeettina mainittakoon, että Etelä-Lontoossa asuva nykyinen Britannian pääministeri Teresa May asettui ensimmäisen kerran parlamenttiehdokkaaksi County Durhamista, ilman mitään siteitä Pohjois-Englantiin, muttei onnistunut voittamaan paikallista vasemmistoehdokasta.) Väittävät, että vaalipiiriä edustava parlamentin jäsen on kaikkien alueensa asukkaiden kansanedustaja, vaikket häntä äänestänytkään. Miten hänen ajatuksensa ja tekonsa parlamentissa voisivat heijastaa jokaisen vaalipiirin asukkaan ajatuksia? ”Onko väliä! Ensi vaaleissa minut siirretään johonkin hohdokkaampaan vaalipiiriin, jossa pääsen lähemmäs omia kotikulmiani”, ajattelee kansanedustaja ja keskittyy mielistelemään puoluejohtoa.

Eduskuntaan muodostettaisiin ylähuone

Jos Suomi olisi Britannia, eduskunta tarvitsisi ylähuoneen. (En ole vielä oikein ymmärtänyt miksi Britannia tarvitsee ylähuoneen, mutta pelataan nyt kuitenkin näillä säännöillä ja perustetaan se Suomeenkin.) Siitä tulisi tietenkin ruotsinkielinen ja pääsy sinne olisi sallittu ainoastaan ruotsinkielisen koulun käyneillä, jotka edustaisivat vanhoja aatelissukuja. Ylähuone jarruttaisi eduskunnassa esitettäviä lakeja, mikäli ne haittaisivat Lucia-juhlan viettoa ja uhkaisivat muuttaa ikiaikaisen punssin reseptiä.

Presidentinlinnan valtaisivat kuninkaalliset

Jos Suomi olisi Britannia, meillä pitäisi presidentin sijaan olla tietenkin kuningashuone. En keksi parempaa kuningasperhettä kuin Viktoria ja Daniel. Heidän elämäänsähän seuraamme naistenlehdissä jo, joten suurta lisäystä toimittajakuntaan ei kuningashuoneen mediaseurantaa varten tarvitsisi palkata. Vertailun vuoksi Englannin kuningasperhekin vierailee Kanadassa ja Australiassa kuin kotonaan, joten miksipä ei ruotsalaisillakin voisi olla vanha alusmaa idässä muistuttamassa suurvaltansa ajasta. Toisaalla on mietitty vähän tarkemmin historialliselta kantilta näitä mahdollisia Suomen kuningassukuja.

Sosiaalinen liikkuvuus olisi niukempaa

Ylläesitellyn, henkilökohtaista valtaa suosivan poliittisen systeemin, jossa menestyminen vaatii varakkaita tukijoukkoja, ja perimykseen perustuvan järjestelmän lisäksi sosiaalista liikkuvuutta hidastaisi maksullinen korkeakoulutus – jos Suomi olisi Britannia. Hyvin harvalla lukionsa päättäneellä nuorella on varaa rahoittaa yliopisto-opintojen aikaista elämää, asumista, syömistä ja matkustamista. Suomessa apuun rientää kaikille tarjolla oleva KELA:n opintotuki. Britanniassa valtion myöntämä laina riittää ainoastaan lukukausimaksujen maksamiseen. Jos perheesi ei näe koulutusta sijoituksena tulevaisuuteen – käytännössä: mikäli perheelläsi ei ole sijoitettavaa omaisuutta, ainoa keinosi on hankkiutua koulun jälkeen matalapalkkaisiin töihin, joissa pärjäät pelkällä peruskoulu- tai lukiotaustalla.

Jos Suomi olisi kuin Britannia, eikö Suomenkin kansa olisi protestoinut hallitusta vastaan äänestämällä kansanäänestyksessä idioottimaisemman vaihtoehdon puolesta vain näyttääkseen, kenelle valta kuuluu?